Hyttysen hyrinä,
ukkosen jyrinä
Perhosen lento,
vanamo hento
Purojen juoksu,
mataran tuoksu
Matojen tonkija,
onnekas onkija
Mansikkamaito -
kesä on aito.

Kuuntelin linnun laulua
yöllä.

Etsin katseestasi merkkiä,
sinua.

Seurasin askeleitasi kadulla,
niin hentoja,
kauniita.

Tiesin etten näe siuna enää,
poistuit.

Kaseteen eloon herättämä metsä
tuoksui.

Syli täynnä syreenejä
seisoin yössä vaaleassa.
Kesäkuu —
Uneksien hohti taivas.
Takaa nuoren koivulehdon
käki kukahti.

-Saima Harmaja-

Kieloniityllä
Uupuneena itkemään
silmäni kun suljin,
kieloniityn hämärään
heti silloin kuljin.
Viileässä keväässään
huojui lehvät päällä pään.
Kielohaassa kuljin.

Vihreästä hymyillen
valkokellot hohti
ujosilmin kutsuen
kumartumaan kohti.
Ujosilmin hymyillen
painoi päänsä jokainen
lehteänsä kohti.

Säde kaikkein suloisin
vain voi päästä sinne,
kieloniityn varjoihin,
lehden alle, minne
kätki kukka kuultavin
tuoksun, josta kuitenkin
hymyy koko rinne.

-Saima Harmaja-

Puutarhurin rukous
Hyvä Jumala,
anna armostasi sadetta joka päivä
jos vain sopii,
keskiyöstä kello kolmeen,
ja kuten tiedät
hyvin hienoa ja lämmintä,
jotta se hyvin imeytyy maahan.

Ja anna auringon paistaa
koko päivän,
vaikka ei tietenkään liikaa,
eikä Astilben, Gentianan, Hostan eikä
Rhododendonin päälle

Mutta varjele sateelta
Silene, Alysseum, Helianthemum,
laventeli ja muut, jotka
kuten äärettömässä viisaudessasi tiedät,
pitävät kuivuudesta,
ja joiden nimet
voin kirjoittaa paperille,
jos niin tahdot.

Ja anna aina paljon kastetta
ja vähän tuulta,
runsaasti kastematoja,
mutta ei etanoita
eikä lehtitäitä eikä härmätauteja.
Ja jos sopii,
anna kerran viikossa
sataa lannoiteliuosta.

Amen.


Mitä tähdet kertovat ?
Kertovatko uudesta elämästä?
Syntyneestä rakkaudesta?
Menetetystä elämästä ?
Kuihtuneesta rakkaudesta ?
Vaiko näistä kaikista ?

Kysymyksiä, kysymyksiä.
Vastaukset omissa tunteissa,
silmissä, sielun peileissä.
Katsoen tähtiä avoimin silmin,
löytää kenties vastauksen.

Pieni laulu lapsista
Lapsia me olemme loppuun asti
Kynttilät käsissä
me kuljemme pimeitä teitä
ja pimeys ympäröi meitä
Hämmennys silmissä
me kuljemme totuuden teitä
ja totuus pakenee meitä
Yksin kuljemme
kaukana kaikista teistä
eikä kukaan ohjaa meitä
Lapsia me olemme loppuun asti
Odotamme ihmettä, petymme
itkemme ja unohdamme
Kutsumme yhtä yksinäistä
hiutaletta talven lumeksi
Lapsia me olemme loppuun asti,
kuljemme kynttilät käsissä,
hämmennys silmissä,
näkemättä tietä liekiltä

- Tommy Tabermann -

Kaipuu on lintu
Se lentää sinussa
kohti kevättä
ja syksystä pois
koskaan levähtämättä
Ei sellaisia käsiä kellään
että voisi peittää korvansa
kaipuun linnun kirkaisuilta
Se kutsuu mukaansa
sinne missä ei muuta ole
kuin ikuisesti ihanaa
Yhtäkään lintua
et haluisi niin vaientaa
etkä yhtäkään
halua niin kuunnella

-Tommy Taberman

Oli lukossa sydän
ja piilossa salaisuus sen
tuli luokseni lämmin ja läheinen
hän löysi sydämen avaimen
mi aina hukassa ollut on
odotus rakkauden pohjaton
Hän etsi avainta tietäen
sen olevan jossain ja salaisuuden
se ylhäältä hänelle annettiin
ja siunaten sydämeen painettiin
Jo avautui lukko sydämen
ja näytti kaiken totuuden
jota kukaan ennen tiennyt ei
se nöyränä rakkauden lähteelle vei
Tuli autuus josta tiennyt en
sen jaamme yhdessä kiittäen
painamme aarteeksi muistojen
lahjaksi kätköön sydämen
Älä lukitse sydäntä milloinkaan
älä päästä avainta hukkumaan
vaan pidä se itselläs aarteena vain
sen avulla rakkaimman ystävän sain
-Tuntematon

Suvipilvet, onnen pilvet
peittää taivahan,
liikkumatta lepää pinta
laajan ulapan.

Niin kuin tyttö helmiänsä
nauhaan pujottaa,
niinhän päivät aurinkoiset
ohi vaeltaa.

Siin’ on onni – ajatella –
aika etenee,
kultapäivät kalliit, kalliit
hukkaan hupenee.

Siin’ on onni – hymyhuulin
nähdä – vaihtuvat
taivahalla suvipilvet
lumivalkeat.

-Aaro Hellaakoski

Päivä hehkuva heinäkuun,
hervonnut tuulen tuntu,
neitoja sotkina salmensuun,
vartta ei varjele huntu.

Kukkea ruusuinen kuultavuus
helliä päivän paahdon:
Afroditenko synty uus -
helmasta aallon vaahdon?

Kaukana autere karkeloi,
siintävi laivan sauhu.
Höyrypilli jo pitkään soi -
vallaton kiire ja kauhu!

Poiss’ ovat, aaltoko vei ne vai
ilmako, metsän lehto?
Autuas aalto, jok’ olla sai
kuolematonten kehto!

- Otto Manninen

Kasvoni
veden pinnalla, mieleni purjeet
avoinna
Virta kuljettaa
hitaasti, puhuu pilvistä,
sen kylmä on yön kieltä.
Laituri etääntyy, törmään kaisloihin,
muistelen viimeöistä
unta.

Oi täysiverinen kuu.
Näin olen ennenkin etsinyt,
näin etenen,
liikutan todellisuutta

Näin viileästi
lämpimästi unohdamme, nousemme
kuten nousimme vedestä
miljoona vuotta sitten, olemme samat,
löydämme saman rannan, otamme
tukea kuusta.

-Heidi Liehu


Leikin kauppaa
muhkurakylkisten puiden alla,
lehvistö sataa aurinkokolikoita
harteille, kämmenille, tiskille.
Vanhoja laatikoita päällekkäin,
käytäviä, korsispagettia, kaarnalihaa.

Asiakkaina käy kanoja, kitsas herra orava,
pilvet tepastelevat kukonjaloilla.
Miten voin palvella?
On Hannes Kolehmainen, Siili Lantanen,
kärpiäisiä, paarmiaisia, olkaa hyvä,
on Jeesusu, ukki, on Katariina Suuri,
ostaa kuravesilimskaa, kiitos,
vitosen edestä kympillä.

On vadelmarubiineja, jalokivinappeja,
kuningas Ottokar sormeilee leskenlehtikangasta.
On ratamoairot multaveneeseen,
toukan kaluama kaalinlapa, perhosen tähtikartta,
ruohonlehtisapeleita, puujalkoja, tarjouksessa,
onnellisia loppuja, uusia alkuja, viisaustippoja,
rakeista savea, hitaita hauleja, näkymättömyyspulveria,
mikstuuraa kaikkiin vaivoihin.

Mitä tänään saisi olla?
On voikukkavoita, kissankultakultaa,
taskuun mahtuva Laatokka, pyhäinkuva takahuoneessa.
Ja paljonko pannaan? Kiitos! Näkemiin! Tervetuloa taas,
leikin kauppaa, lihaa, airoja, kangasta, myyn kaikkea
mitä ei ole

-Merja Virolainen






 



 


tähdenlento
katsoin illalla taivaalle, näin siellä tähdenlennon.
musta avaruus, kuin kangas levitettynä ympärilleni.
tuska piirtää tähdet puhtaaseen pintaan, kivun tuikkivat lähettiläät.
olen hukannut itseni jonnekin pimeyteen, enkä tiedä milloin.
sinä olit valoni ja valaisit päiväni, revit mustan kankaan.
jätit minut alasti tuohon kylmään kirkkauteen, nauroit vaan.
olen kutonut itselleni uuden suojan, sinusta jäi vain nuo pienet tähdet.
sykkivät kuin sydän, mutta pumppaavat myrkkyä.
taas lensi yksi tähti taivaalta, pelko pois päästäni.
tähdenlento, tuska hellittää.
tähdenlento, toivo paremmasta, aamunkoitosta.




Tommy taberman:

Tämä on se kohta.

Tämä on se kohta,
salama on hetkeksi
seisahtanut taivaalle,
ja kurjet löytävät
etelän sulistaan.

Tämä on se kohta yötä.
Kukkuroillaan meistä.
Edemmäksi emme pääse.
Takaisin emme tahdo.
Tähän emme voi kauaksi jäädä.

Tämä on se kohta.
Tähän kohtaan
tahtoisin painaa pääni.

Että iloni olisi puu
oksilla omenat
olisi keveys ja tuuli
joka kantaa
että iloni olisi tuuli joka kantaa
kun ikä sitoo sinut maahan
kun maa on sinun juuriasi täynnä
ja kyyristyt varjoon
allasi maa
sinun taistelusi aika.
-Kirsi Kunnas-




Kaunein uni



Eräänä yönä näin unta,

että kuljin rannalla

Jeesuksen kanssa.

Tummalle taivaalle heijastui

tapahtumia elämästäni.

Jokaisessa kuvassa

näin hiekassa kahdet jalanjäljet,

toiset olivat minun,

toiset Herran Jeesuksen.



Kun viimeinen kuva avautui

eteeni, etsin katseellani

jalanjälkiä hiekasta.

Näin vain yhdet jäljet.

Samassa huomasin, että aina

elämäni vaikeimpina

ja surullisimpina hetkinä

jalanjälkiä oli jäänyt

vain yhdet.



Sitä en voinut ymmärtää,

ja siksi kysyin Jeesukselta,

mitä tämä merkitsi.

”Herra,

kun lähdin seuraamaan sinua,

sinä lupasit kulkea kanssani

koko matkan.

Mutta nyt näen, että

elämäni vaikeimpina aikoina

hiekkaan on jäänyt vain

yhdet jalanjäljet.

Miksi jätit minut yksin silloin,

kun tarvitsin sinua kipeimmin?”



Jeesus vastasi: ”Rakas lapseni,

en ikinä jätä sinua yksin

kärsimyksiin ja koetuksiin.

Näit vain yhdet jalanjäljet siksi,

että minä kannoin sinua.”






Kun laiva uppoaa, on lädettävä uimaan
ja unelmien upotessa on pakko etsiä pohjaa jalkojensa alle.
Mutta päästyäsi rannalle ala rakentaa uutta laivaa ja etsi itsellesi uusi unelma
- sillä haaksirikosta voit vielä selviytyäkin, mutta elämä ilman unelmia ei ole elämää.

(Raili Malmberg)


Elämässäni
olen kokenut
yhä uudelleen,
ettei elämä välttämättä
anna minulle
sitä mitä haluan,
vaan sitä mitä
tarvitsen
tullakseni kokonaiseksi
ihmiseksi.

(Kaija Junkkari)