Lähdit niin hiljaa, että aamu vain kuuli. Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli. Mutt´sydämiimme läpi elämän jätit muistosi lämpimän.
Nyt olet tähti öisellä taivaalla, revontuli. Välkähdys auringonsäteenä aallonharjalla. Olet leppäpuussa kahiseva tuuli. Kimaltava timantti keväthangella. -Mari-
Miksi täytyy täältä lähteä pois, miks´ ei saa tänne jäädä? Sitä ymmärtää ei voi ihminen, jok´ ei päivien lukua säädä. Herran kädessä on kulku jokaisen ja myös askelten mitta ja määrä. -Tarja Helkearo-
Oli toivo ja toivon pohjaton kaivo josta unelmien aurinko silmiin kimeästi pilkisti. Oli toivo joka katosi oli haiseva totuuden kaivo ja siellä ruumis unelmieni raato hitaasti mätäni. Nyt on epätoivo epätosi josta on tullut totta ja kaivon puista kantta nakertaa kuoleman rotta. Oli huominen oli ensi viikko oli tulevaisuus Nyt ei edes eilistä tohtisi ajatella ja huomisen paikalla on pelkkä tyhjä kuoppa. Ja aika sai siivet selkään niistä jäljellä vain veriset tyngät joista tympeä kipu läpi ruumiini, ehtymättä kuin lähteestä pulppuaa. -Rita-
Olen aalto, jota tuuli ajaa. Se leikkii kanssani ja pakenen sitä kirkasvetisille hiekkarannoille. Kirjon kuvioni pohjan valkoiseen hiekkaan. Lämmitän itseäni paaden polttavalla pinnalla. Hyväilen rantakallion jokaista uurretta vesivaahdolla, jonka tuuli kohisten vyöryttää yhä ylemmäksi, kunnes voimani ehtyvät ja pääsen levolle kaislikon keskelle, lummelakanoiden viileään vuoteeseen ja kaikki on ohi. -Nina Heikkilä-
Jos voisin henkäistä yhdenkään raskaan huokauksen puolestasi, itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi, kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi, mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi, niin sen tekisin! Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa. -Marleena Ansio-
*** Voi kuinka sitä voikaan olla pieni, arka ja avuton juuri silloin kun sitä oikein toivoisi olevansa rohkea ja turvallinen, johon voisi nojata silloin, kun ystävää on kohdannut suuri suru ja järkytys. Nyt ajatuksissani kiedon käteni ympärillesi, puristan sinua pitkään toivoen samalla että Luoja antaisi sinulle voimaa ja lohdutusta. -Marleena Ansio-
*** Kuulen sisältäni nyyhkytyksiä, vaikka en osaa itkeä, silmiä kirvelee, vaikka kyyneleet eivät valu, sydän on kipeä kaipauksesta, vaikka en osaa surra. Järki ei riitä käsittämään, mutta haluan uskoa, että Rakkaus riittää. -Marleena Ansio-
***
Surun kyynelten keskeltä, loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet.
***
Ei yllättäin äkkiä kuitenkin, hiljeni sydän rakkahin. Jäi vain tuska ja kaipuu sanaton, mut tiedämme sun hyvä olla on.
***
Uni Mä viime yönä unta näin, siinä kukkani oli kuihtumaan päin. Murheellisna katsoin sitä: mitä voisin tehdä, mitä?
Kukalleni juttelin, se kuihtui, kuihtui vain. Sen punaan hiljaa puhalsin, nyt jotain aikaan sain!
Tuo kukka pieni, punainen taas kauneutensa loi. Se lehtensä avas varoen, jo parantui se, oi.
Mä onnestani hymyilin, nyt aiheen riemuun sain! Mut sitten pian heräsin, se unta oli vain. -Pivi McCartney-
***
Muistatko Tähtien Aikaa? Se Oli Taikaa... Silloin Vielä luonamme Olit, Nyt Meitä Katselet Pilvien Takaa.. -Kärppy-
***
Kuljemme nyt kuunnellen, on poissa jotain hyvää. Tätä emme tavoita katsellen, vaan tunnemme kaipuuta syvää.
***
Vaiti seisoo pihapuut ikävöivät kukkamaat. Kaipaa tuttu pihapolku rakkaan jalan astuntaa.
***
Äidin silmät muistan, kädet lämpöiset. lohdutuksen sanat muistan, niitä nytkin tarvitsen. olet poissa, tähtenä taivaan, tuiki minulle iltaisin, että eteenpäin jaksaisin. -ulpu-
***
Viimeiset sanasi sanoit; minua väsyttää niin. Itkin silloin ja itken nyt. nukahdit, et herännyt vaan lähdit taivaisiin. rakastan sinua äiti! -ulpu-
***
|
Räntäsateessa kuljen, hiukset liimautuneena kasvoja vasten. Mutta en minä välitä, tekisi mieleni riisua itseni, antaa sateen piiskata. Puhdistautua sisältä asti, juosta ja huutaa... en ole tehnyt väärin, en loukannut ketään. Olen vain hukassa itseni kanssa, ja silloin tarvitsen aikaa ja rauhaa. ikävöin, mutten jaksa itkeä. kuljen vain surullinen ilme kasvoillani, kyllä sen kaikki näkee. mutta, en minä siitäkään välitä. tämä on minun tapani surra ja niin saan tehdä. en ole yksin, enkä yksinäinen, mutta haluaisin olla. yksin räntäsateessa, vaikka viikon verran aluksi, saisin jo palella ikävän pois. Ei tule emo takaisin pennuilleen kun on joskus ne jättänyt. on vain pärjättävä, kaipuusta huolimatta. ymmärrän sen, mutta se on vaikeaa, olla ilman äitiä, lapsena tai sitten aikuisena. -Ulpu-
***
Jospa voisin sitoa särkevän sydämesi haavoja. Jospa voisin kantaa edes hiukan suruasi. Jospa voisin olla rinnallasi, kun ystävää kaipaat. Mutta tiedä, että muistan sinua. -Marleena Ansio-
***
Tänään voi olla tarpeeksi jo se, että jaksamme ajatella huomisesta alkavan uuden alun elämässämme. Se ei olekaan vähän, vaan paljon! Paljon siksi, koska tänään on niin vähän voimia, mutta jaksamme uskoa huomiseen. -Marleena Ansio-
***
Antaa kyynelten virrata, antaa itkun tulla. Antaa sydäntä pakottaa, antaa ajatusten sattua. Kun suru on kohdannut, lamaannuttanut, mykistänyt. Kyyneleet pesevät, itku hoitaa. Sydän aina tuntee ja ajatukset tekevät surutyötä. Surutyö on hyvästijättöä ja luopumista. Luopumista siitä mitä emme koskaan omistaneetkaan, vaan saimme pitää määräajan lahjana. -Marleena Ansio-
***
Kun olet iloinen, katsele syvälle sydämeesi ja huomaat, että ainoastaan se, mikä tuottaa sinulle surua, antaa myöskin iloa. Kun olet murheellinen, katsele taaskin sydämeesi ja huomaat, että tosiaankin itket sitä, mikä on tuottanut sinulle iloa. -Kahil Gibran-
***
Mielessäin vain aatoksissain: kaikki ne tulevat illat ja aamut enkelikeijuna luoksemme saavut
Ei tullut syksyä, talvea, kevättä, kesää, ei linnulle pesää, ei äidille lasta olithan pieni, kohdussa vasta. Muistoksi vaihtuu, unelma haihtuu.. Vaikkemme sua nää, kaipaus jää.. -Marjo-
Emme katoa taivaisiin, emme maan multiin vaan muutamme rakkaittemme sydämiin, sieltä maailmaa tervehtien heidän jokaisessa teossaan ihmiseen.
***
Haluan kertoa sinulle tarinan viime yön kyynelistäni, mutta kerron sinulle sadepisaroista auringonpaisteessa. Sinä sanot etteivät sankarit itke, mutta niin vain tapahtuu - enkä voi kertoa siitä sinulle huomennakaan.
***
Me yhdessä elomme polkuja hyvin nuoresta asti teimme ja halki elämän aallokon yhteistä purttamme veimme. Tuli päiviä kirkkaita onnellisia tuli päiviä tuskan täyttämiä. Nämä kaikki nyt muistoissa yhteen liittäen sinua rakas kaivaten matkasta kiittäen.
***
On ikävää, jota ei voi ilmaista on kaipuuta, jota mitkään teot eivät voi täyttää ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta kuin sydämen hiljaisuutta.
***
Yhä olet, yhä meille elät. Yhä muistot vielä puhuu.
***
Jos suru voisi puhua olisi sen sanoma suloisempi kuin auringonlaskua kajo järven pinnalla.
***
Ei lähtöäs todeksi uskoa vois Sait äkkiä kutsun luotamme pois Näin saapui suru ilmoittamatta Katkesi elämä odottamatta Vain muistot ja rakkaus jäljellä on Ja kaipuu niin pohjaton.
***
|
|