Lähdit niin hiljaa,
että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalle sinut
kantoi tuuli.
Mutt´sydämiimme läpi
elämän jätit
muistosi lämpimän.


Nyt olet tähti öisellä taivaalla, revontuli.
Välkähdys auringonsäteenä aallonharjalla.
Olet leppäpuussa kahiseva tuuli.
Kimaltava timantti keväthangella. -Mari-




Miksi täytyy täältä lähteä pois,
miks´ ei saa tänne jäädä?
Sitä ymmärtää ei voi ihminen,
jok´ ei päivien lukua säädä.
Herran kädessä on kulku jokaisen
ja myös askelten mitta ja määrä.
-Tarja Helkearo-




Oli toivo
ja toivon pohjaton kaivo
josta unelmien aurinko
silmiin kimeästi pilkisti.
Oli toivo
joka katosi
oli haiseva totuuden kaivo
ja siellä ruumis
unelmieni raato
hitaasti mätäni.
Nyt on epätoivo
epätosi
josta on tullut totta
ja kaivon puista kantta
nakertaa kuoleman rotta.
Oli huominen
oli ensi viikko
oli tulevaisuus
Nyt ei edes eilistä
tohtisi ajatella
ja huomisen paikalla
on pelkkä tyhjä kuoppa.
Ja aika sai siivet selkään
niistä jäljellä vain veriset tyngät
joista tympeä kipu
läpi ruumiini, ehtymättä
kuin lähteestä pulppuaa.
-Rita-




Olen aalto,
jota tuuli ajaa.
Se leikkii kanssani ja pakenen sitä
kirkasvetisille hiekkarannoille.
Kirjon kuvioni pohjan valkoiseen hiekkaan.
Lämmitän itseäni paaden
polttavalla pinnalla.
Hyväilen rantakallion jokaista
uurretta vesivaahdolla,
jonka tuuli kohisten vyöryttää
yhä ylemmäksi,
kunnes voimani ehtyvät
ja pääsen levolle kaislikon keskelle,
lummelakanoiden viileään vuoteeseen
ja kaikki on ohi.
-Nina Heikkilä-




Jos voisin henkäistä yhdenkään
raskaan huokauksen puolestasi,
itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
niin sen tekisin!
Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi
ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa.
-Marleena Ansio-


***
Voi kuinka sitä voikaan olla pieni,
arka ja avuton juuri silloin kun sitä
oikein toivoisi olevansa rohkea ja turvallinen,
johon voisi nojata silloin,
kun ystävää on kohdannut
suuri suru ja järkytys.
Nyt ajatuksissani kiedon käteni ympärillesi,
puristan sinua pitkään toivoen samalla
että Luoja antaisi sinulle voimaa ja lohdutusta.
-Marleena Ansio-


***
Kuulen sisältäni nyyhkytyksiä,
vaikka en osaa itkeä,
silmiä kirvelee,
vaikka kyyneleet eivät valu,
sydän on kipeä kaipauksesta,
vaikka en osaa surra.
Järki ei riitä käsittämään,
mutta haluan uskoa, että Rakkaus riittää.
-Marleena Ansio-


***

Surun kyynelten keskeltä,
loistavat onnellisten muistojen
kultaiset säteet.



***

Ei yllättäin äkkiä kuitenkin,
hiljeni sydän rakkahin.
Jäi vain tuska ja kaipuu sanaton,
mut tiedämme sun hyvä olla on.


***

Uni
Mä viime yönä unta näin,
siinä kukkani oli kuihtumaan päin.
Murheellisna katsoin sitä:
mitä voisin tehdä, mitä?

Kukalleni juttelin,
se kuihtui, kuihtui vain.
Sen punaan hiljaa puhalsin,
nyt jotain aikaan sain!

Tuo kukka pieni, punainen
taas kauneutensa loi.
Se lehtensä avas varoen,
jo parantui se, oi.

Mä onnestani hymyilin,
nyt aiheen riemuun sain!
Mut sitten pian heräsin,
se unta oli vain.
-Pivi McCartney-


***

Muistatko Tähtien Aikaa?
Se Oli Taikaa...
Silloin Vielä luonamme Olit,
Nyt Meitä Katselet Pilvien Takaa..
-Kärppy-


***

Kuljemme nyt kuunnellen,
on poissa jotain hyvää.
Tätä emme tavoita katsellen,
vaan tunnemme kaipuuta syvää.


***

Vaiti seisoo pihapuut
ikävöivät kukkamaat.
Kaipaa tuttu pihapolku
rakkaan jalan astuntaa.


***

Äidin silmät muistan,
kädet lämpöiset.
lohdutuksen sanat muistan,
niitä nytkin tarvitsen.
olet poissa,
tähtenä taivaan,
tuiki minulle iltaisin,
että eteenpäin jaksaisin.
-ulpu-


***

Viimeiset sanasi sanoit; minua väsyttää niin.
Itkin silloin ja itken nyt.
nukahdit, et herännyt vaan lähdit taivaisiin.
rakastan sinua äiti!
-ulpu-


***





Räntäsateessa kuljen,
hiukset liimautuneena kasvoja vasten.
Mutta en minä välitä,
tekisi mieleni riisua itseni,
antaa sateen piiskata.
Puhdistautua sisältä asti,
juosta ja huutaa...
en ole tehnyt väärin,
en loukannut ketään.
Olen vain hukassa itseni kanssa,
ja silloin tarvitsen aikaa ja
rauhaa.
ikävöin, mutten jaksa itkeä.
kuljen vain surullinen ilme kasvoillani,
kyllä sen kaikki näkee.
mutta, en minä siitäkään välitä.
tämä on minun tapani surra ja
niin saan tehdä.
en ole yksin, enkä yksinäinen, mutta haluaisin olla.
yksin räntäsateessa,
vaikka viikon verran aluksi,
saisin jo palella ikävän pois.
Ei tule emo takaisin pennuilleen kun on joskus ne jättänyt.
on vain pärjättävä,
kaipuusta huolimatta.
ymmärrän sen, mutta se on vaikeaa,
olla ilman äitiä, lapsena tai
sitten aikuisena.
-Ulpu-


***

Jospa voisin sitoa
särkevän sydämesi haavoja.
Jospa voisin kantaa
edes hiukan suruasi.
Jospa voisin olla rinnallasi,
kun ystävää kaipaat.
Mutta tiedä,
että muistan sinua.
-Marleena Ansio-


***

Tänään voi olla tarpeeksi jo se,
että jaksamme ajatella
huomisesta alkavan
uuden alun elämässämme.
Se ei olekaan vähän,
vaan paljon!
Paljon siksi, koska tänään on
niin vähän voimia,
mutta jaksamme
uskoa huomiseen.
-Marleena Ansio-


***

Antaa kyynelten virrata,
antaa itkun tulla.
Antaa sydäntä pakottaa,
antaa ajatusten sattua.
Kun suru on kohdannut,
lamaannuttanut,
mykistänyt.
Kyyneleet pesevät,
itku hoitaa.
Sydän aina tuntee
ja ajatukset tekevät surutyötä.
Surutyö on hyvästijättöä
ja luopumista.
Luopumista siitä mitä
emme koskaan omistaneetkaan,
vaan saimme pitää
määräajan lahjana.
-Marleena Ansio-


***

Kun olet iloinen, katsele syvälle sydämeesi ja huomaat,
että ainoastaan se, mikä tuottaa sinulle surua,
antaa myöskin iloa.
Kun olet murheellinen,
katsele taaskin sydämeesi ja huomaat,
että tosiaankin itket sitä,
mikä on tuottanut sinulle iloa.
-Kahil Gibran-


***

Mielessäin vain
aatoksissain:
kaikki ne tulevat illat ja aamut
enkelikeijuna luoksemme saavut

Ei tullut syksyä, talvea, kevättä, kesää,
ei linnulle pesää, ei äidille lasta
olithan pieni, kohdussa vasta.
Muistoksi vaihtuu, unelma haihtuu..
Vaikkemme sua nää, kaipaus jää..
-Marjo-

Emme katoa taivaisiin,
emme maan multiin
vaan muutamme rakkaittemme sydämiin,
sieltä maailmaa tervehtien
heidän jokaisessa teossaan ihmiseen.


***

Haluan kertoa sinulle tarinan
viime yön kyynelistäni,
mutta kerron sinulle
sadepisaroista auringonpaisteessa.
Sinä sanot etteivät sankarit itke,
mutta niin vain tapahtuu -
enkä voi kertoa siitä sinulle
huomennakaan.


***

Me yhdessä elomme polkuja
hyvin nuoresta asti teimme
ja halki elämän aallokon
yhteistä purttamme veimme.
Tuli päiviä kirkkaita onnellisia
tuli päiviä tuskan täyttämiä.
Nämä kaikki nyt muistoissa
yhteen liittäen
sinua rakas kaivaten
matkasta kiittäen.


***

On ikävää, jota ei voi ilmaista
on kaipuuta, jota mitkään teot
eivät voi täyttää
ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta
kuin sydämen hiljaisuutta.


***

Yhä olet,
yhä meille elät.
Yhä muistot vielä puhuu.


***

Jos suru voisi puhua
olisi sen sanoma suloisempi
kuin auringonlaskua kajo
järven pinnalla.


***

Ei lähtöäs todeksi uskoa vois
Sait äkkiä kutsun luotamme pois
Näin saapui suru ilmoittamatta
Katkesi elämä odottamatta
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on
Ja kaipuu niin pohjaton.



***