Kesän keijut karkeloissa,
menninkäisten kainalossa.

Vihreän metsän uumenissa,
kalliovuoren onkalossa.

Kuuluu melske aikamoinen,
ilmassa tunnelma satumainen.

Iloisena juhli metsän väki,
sen tonttu piilostansa näki.

Niin tuo kesäilta taikaa loi,
väki lehtimaljoista mettä kun joi.

Riittää juhlaa aamuun asti,
kun mettä juo vain varovasti.

Soitto metsään kauas kuului,
joku tosin uupuneena nukkui.

Nousee jalat tanssin askelissa,
musiikin ilmassa raikuessa.

Yöttömän yön tunnelmissa,
kesäisen hetken unelmissa.

Kesän keijut karkeloissa,
menninkäisten kainalossa.