Lokki nauraa.

Siellä, missä aamu nousee tumman metsän takaa siellä rakkauteni on. Missä kaisla saa paperisen äänen tuulen hyväilyssä.

Missä kivi kuluttaa kiveä kalliossa, siellä on rakkauteni.
Missä yön hennot askeleet narisuttavat lautalattiaa,
öljylampun pimeässä hämyssä.

Siellä se on. Rakkauteni.

Perhonen



Näin reunassa tien perhosen,
kertoi nimekseen Ilmatar.
Se oli kaikista pienoisin,
mutta kaikkien perhosten kuningatar.
Levitti siipensä aurinkoon
ja niiden sinisyys heijastui.
Upotti värinsä valon huntuun,
kunnes se itseensä rakastui...

 

Kissa Krumeluu



Silkkiturkki,ruususuu,
pieni kissa Krumeluu,
pienen pieni kissa
istuu aatoksissa.

Miettii kissa Krumeluu:
missä on se suuri puu,
jossa niinkuin omenoita
kasvaa hiiren penikoita.
Puuta vaan kun ravistaa
sata hiirtä putoaa.

Niitä sitten popsimalla
söisi pienen sienen alla
kissa Krumeluu,
pieni ruususuu.

 

 

Turboruuvi jänö

Jänö tien yli loikki,
ja oli aivan poikki.
Koira sitä aijaa takkaa,
jossain myös väijy mies makkaa.
Mutta jänö on tarkka,
sillä väijy miehen silmä kiiluu kuin entinen suomenmarkka.
Jänö huomaa miehen,
ja jättäytyy puolitiehen.
Mies aseen poskelleen nostaa,
jänölle aikoo kostaa.
Jänö kurkkaa sivulle ja takas,
sieltähän kohti juoksee väijy miehen lemmikki rakas.
Hilma koira jolla on hyvä aisti,
väijy mies hykertelee saatiinpas vihdoinkin jänöpaisti.
Väijy mies aseen laukaisee, jänö myös turboruuvin aukaisee.
ja hyppää ilmaan,
ensimmäinen laukaus osuu Hilmaan.
Siihen koira kupsahti heti,
uudelleen väijy mies liipasinta veti.
Kuuluu kova paukaus,
sekin oli ohilaukaus.
Jänö väijy miehelle hörökorvia ja kieltä näyttää,
mutta mies uudelleen asettaan täyttää.
Jänö pakoon laukkaa,
kuulee kun ase takana paukkaa.
Väijy mies huitoo ilmaa,
huutaa miten pärjään ilman Hilmaa.
Jänö kotipesälle väsyneenä saapuu,
viimeisillä voimillaan baarikaapille vaapuu.
Ottaa pienet votkat,
tuumii kylläpäs täpärästi säästyi minun potkat.
Ulos ikkunasta kurkkaa hyvää ilmaa,
miettien joissain tuolla väijy mies kotiin kantaa kaatunutta Hilmaa.

 

Taavi tikkanen

Taavi pikku tikkanen,
nokkii ihan pikkasen.
Koivun runkoon pienen kolon,
siitä saapi hyvän kodon.

Taavi pikku tikkanen,
tahtoo tikka likkasen
ja likkaa halii
- vain ihan pikkasen.

Taavi pikku tikkanen,
kasvaa kohta perhe sen.
Hautoo rouva tikkanen,
pian tulee vaavi pikkanen.

Taavi pikku tikkanen,
ja suuren suuri suru sen.
Ei tulekaan vaavi pikkanen,
On poissa muna - kuka kumma otti sen?

Mut poikajoukko iloinen,
metstästä juosten poistuen.
- saaliinaan muna Taavi tikkasen.


Kait tästä sinäkin opit pikkuisen:
On tikka vain lintu - ei ihminen,
mut tärkeä myöskin perhe sen.